Lasin läpi näkee maailman
Kirjoittaja: Pirkko Arola
Paikka, jossa seisomme on puhallus.
Lasin läpi näkee
maailman toisenlaisena
kun tulivat värit, Muranon sininen
ja tänne muuttaneet tekijät.
Värien punainen hehkui
ja ahjo kuumeni
lasi alkoi taipua puhaltajan tahtoon.
Lämmin ilma pullisti posket
massa värähteli putken päässä
syntymä-ääni kilahti.
Tehdas hengitti tuntien,
päivien ja öiden tarkkuudella
ajatuksia, malleja, ihmisten käsiä ja keuhkoja
kauas matkaavaa lasia.
Puhallus kasvatti esiin yhteisön.
Kuumasta tulee kerran kylmää
jähmettynyttä, kaunista
kristallista, katsottavaa ja kallista.
Kysyt, kannattiko murskata lasi
ja kävellä sirpaleiden poikki
tehdä taas uutta?
Kannattiko itkeä kuumat kyyneleet
polttaa posket tyynyä vasten?
Varjonyrkkeilyä!
kun paikka puhalsi ulos kaiken
lasin, sirpaleet, ihmiset
työn ja yhteisön.
Ajatuksesi vei toinen
ja asetti sen näytteille.
Tänään tuuli puhaltaa taas.
Jotain lähtee liikkeelle
uudet kuvat näkyvät lasin läpi.
Pitkät varjot juoksevat
tehdassalin nurkista yhteen.
Varjonyrkkeilyä!
kunnes aurinko puhdistaa
nurkat ja lasinpala loistaa.
Yhä tarvitaan keuhkoja
hengittämään tätä päivää
tanssin, leikin ja laulujen läpi
näkee kaikki värit.