Talvisen työläismökin tarina

Hämeen Suuri Tarinakilpailu

Talvisen työläismökin tarina

Kirjoittaja: Sinikka Huusela

Saavun eräänä päivänä suojaiseen omenapuiden ympäröimään pihapiiriin, johon kuuluu sauna, mökki, ja kauempana sijaitseva vessa, sekä kaivo. Rakennukset ovat punaiset, paitsi mökin ulkoeteisen ulkoseinät on maalattu keltaiseksi. Mökissä on kaksi eteistä, kammari ja keittiö. Kyseessä on Talvisen työläismökki, joka sijaitsee aivan Humppilan keskustaajamassa, lähellä Humppilan juna-asemia. Kesäisin sinne kuuluvat höyryveturien äänet radalta joka alun perin perustettiin jo 1898.. Noita samoja ääniä mökin asukkaat kuulivat siellä asuessaan. Sinne kuuluvat nykyisin Tampere-Turku radan Humppilan aseman kuulutukset. Radan Inter city junat edustavat tätä päivää.

Mitähän kaikkea nämä seinät voisivatkaan kertoa? Kertoisivatko ne ensin punakapinasta, siitä kuinka mökin asukas vaimoineen oli vangittuina 1918? Vai siitä kuinka mies Kalle Talvinen selvisi sisällissodasta, mutta vaimo ei? Kertoisivatko ne siitä kuinka Kalle asui lapsensa Hellin kanssa ensin kahden, mutta myöhemmin kammarissa asui vuokralainen, joten asuintilat olivat kahdelle niukat?
Ainakin ne kertovat nykyajan mukavuuksiin tottuneille, miten asuttiin talvisin, kun uuni oli tulisija, joka lämmitti sekä keittiön, että kammarin. Vettä ei tullut eikä mennyt. Saunassa oli pata, jolla lämmitettiin sauna vesi. Saunan yhteydessä oli myös puuvaja.

Ulommaisessa eteisessä pitää nousta muutama askel, päästäkseen sisälle. Siellä katse kiinnittyy ikkunanalus penkkiin. Mahtoikohan joku mökin asukaista istua sillä katsellen kotipihaa keväällä puiden alkaessa vihertää tai omenapuiden kukkiessa. Miksei yhtä hyvin talvisena iltana, kun lumi peittää kotipuiden oksat.
Sisemmässä eteisessä on ovet kolmeen suuntaan. Yksi vintille, ja muista ovista pääsee keittiöön ja kammariin.

Mökin keittiössä oli monta ikkunaa, talon isäntä halusi nähdä, mitä ympäristössä tapahtuu. Lähin naapuri tuolloin oli vanha kaksikerroksinen kunnantalo. Kalle toimi kunnantalon talonmiehenä, aina jotain kunnostaen, tai puita pilkkoen.
Kunnantalossa asui myöhemmin vuokralaisia. Myöhemmin lähietäisyydelle rakennettiin Humppilan ensimmäinen kolmikerroksinen kerrostalo. Vanha kunnantalo purettiin vasta, kun kerrostalossa jo asuttiin, joten vanhempana Talvisen isännällä oli paljon seurattavaa.

Muuna kalustuksena keittiössä oli ilmeisesti levitettävä sänky, pari pöytää ja muutama tuoli, sekä penkki ja avonainen astiakaappi, ja muita säilytyskaappeja, mm. laskiämpärille.

Kammari on ikkunaton ja melko pieni, joten alivuokralaisen kalusteet taisivat supistua sänkyyn ja pöytään. Sellaiset löytyvät sieltä nytkin. Kammarin seinillä on valokuvia Kallesta.

Kalle eli vanhaksi, ja kuoli vasta 1968 96-vuotiaana.

Päästiin keittiöön asumaan 15.7.1900, totesi Kalle. Se oli hienoa tietenkin tuo omaan taloon asumaan pääsy.
1918 ja osin 1917 oli vaikeaa aikaa hänelle ja hänen perheelleen. Kalle vangittiin yhdessä vaimonsa kanssa. Kalle selvisi tuosta kapina-ajasta hengissä, vaimo ei; hänet teloitettiin.
He eivät luultavasti kuuluneet varsinaiseen punakaartiin, joita Humppilassa oli tuolloin 400. Sattuivat vain olemaan sellaisten henkilöiden seurassa, jotka kuuluivat. Humppilassa vangittiin tuolloin kuulusteluihin 600 henkeä.

Kalle Talvinen eleli sitten tyttärensä kanssa tuon talonsa keittiössä, kamarikin oli jo tuolloin valmistunut, mutta siellä oli vuokralainen.

Kalle osallistui myös kunnan päätöksiin. Hänen nimensä on monessa Humppilan kunnan pöytäkirjassa. Lisäksi hän toimi vapaapalokunnassa, sekä osuuskauppa toiminnassa, joista on kammarissa valokuvia. Kalle sai ensimmäisen luokan valkoisen ruusun mitalin näistä toimistaan.

Taloon, jonka Kalle Talvisen tytär testamenttasi Humppilan kunnalle 1970 luvulla, perustettiin tämä työläismuseo. Se on avoinna kesäsunnuntaisin, jolloin sinne voi kuulla höyryveturien äänet, kuten talon asukkaatkin jo yli sata vuotta sitten kuulivat.