Pelastus

Hämeen Suuri Tarinakilpailu

Pelastus

Kirjoittaja: Ella Kolehmainen

Olipa kerran 1497 luvulla pieni tyttö nimeltä Birgitta. Hän asui Hämeen linnassa. Hän ei ollut hoviväkeä, mutta heidän suosiossa, koska hän oli heidän palvelijan tytär. Nuoresta iestä huolimatta hänet oteiin palvelijaksi. Hoviväki sanoi häntä maailman parhaaksi palvelijaksi, mitä hän myös oli, hän oli aina paikalla kun huudettiin ja toi mahdollisimman pian mitä tarvittiin. Birgitta oli hyvin vikkelä jaloistaan, joten välillä hän piti juoksu kisoja muiden lasten kanssa, hän voitti aina kisat.

Eräänä kauniina päivänä linnan pihalla pidettiin markkina. Hoviväki käski Birgitan keittiöön tekemään leivoksia. Hän oli hyvin hämmentynyt siitä, koska kerran hän yritti päästä keittiöön mutta kaikki kielsivät sen. Hän kysyi hoviväen emännältä:

: Öö miksi päästätte minut keittiöön nyt mutta ette silloin kun halusi ihmettelen sitä paljon? – No kun Birgitta öö olit öö liian tuota pieni silloin kun pyysit, hän vastasi.

Minä menin keittiöön ja yhtäkkiä ovi sulkeutui takanani. Säikähdin hirveästi. Minä yritin työntää ovea auki, mutta se ei onnistunut. – Päästäkää minut ulos täältä heti, minä haluan pois täältä! Minä huusin niin kovaa kun pystyin. Birgitta istui oven eteen ja alkoi kuuntelemaan ulkomaailmaa. Hänen mielestä se oli hauskaa. Ihmiset nauroivat ja orkesteri soitti.

Yhtäkkiä hän säikähti ja nousi pystyyn. – Hei kuules tyttö, siellä selkäsi takana on leipä taikinaa, leivo siitä leipää uunin vieressä on huone, se on ruoka varasto laita leipää sinne, emäntä tulee kohta sinne, mutta muista lisätä uuniin puita, joku hyvän tahtoinen ihminen huusi. Birgitta näki tynnyri täynnä taikinaa ja sen vieressä oli jauhoja. Hän alkoi leipoa. Se oli hänen mielestä kivaa. Hän tykkäsi lämmöstä mitä uunista hohkasi.

Yhtäkkiä ovi rysähti auki

-No tyttö oletko saanut mitään aikaan?! Emäntä kysyi

-Olen, laitoin leipää varastoon lisää siellä pitäisi olla kaksikymmentä tuoretta leipää. Oletko viemässä niitä myyntiin? Vastasin hänelle.

-Juu tuossa on kori hae tuoreet leivät siihen ja tuonne minulle vien ne torille, hän vastasi minulle. -Juu, minä vastasini. Parin tunnin päästä emäntä tuli hakemaan Birgitan pois.- Oletko jo valmis? Emäntä kysyi.- Juu taikina loppui jo ja kaikki leivät on hyllyissä varastossa, Birgitta vastasi emännälle. He lähtivät yhdessä torille, kaikki leivät olivat heidän mukana.

-Miksi sinä lukitsit minut keittiöön? Kysyi Birgitta emännältä. – Koska olet aina halunnut keittiöön ja kukaan muu ei olisi tehnyt näin rapeita leipiä, nämä on maukkaita, emäntä vastasi Birgitalle. – Ai kiitos että tykkäät siitä, minä tykkäsin myös tehdä niitä leipiä, Birgitta sanoi. – Haluatko jäädä minun kanssa torille? Emäntä kysyi Birgitalta. – Ei. Mutta kiitos tarjouksesta, taidan mennä nyt linnaan sisälle, Birgitta vastasi hänelle kohteliaasti.

Birgitta pääsi takaisin linnaan. Hän meni omalle patjalle makaaman. Pihalta kuului huuto: – APUA! Auttakaa minua, päästäkää irti minusta!!!!!!!!!! Birgitta juoksi niin kovaa pihalle kun pystyi. -Birgitta Pelasta Minut!!!!! Emäntä huusi kun vartijat raahasivat häntä tyrmään.

-Josefiina ei kun emäntä kyllä pelastan, Birgitta huusi samalla kun juoksi vartijoita kohden. Birgitta ponnisti metrin ennen vartijaa ja vartija rysähti maahan kun Birgitta oli hänen niskassa. Vartija joka rysähti maahan päästi Josefiina emännän kädestä irti ja huusi:

-Nyt sinä pikku lapsi pois tai juodut kanssa tyrmään. – Mene Birgitta pois minä selviän jos pääsen nopeasti pois tyrmästä, ja kyllä voit kutsua minua Josefiinaksi jos haluat, Josefiina emäntä huusi. Vartijat raahasivat hänet tyrmään.

Kahden päivän päästä Birgitta päätti mennä pelastamaan Josefiinan tyrmästä. Hän muisti että linnan kautta pääsee tyrmiin, mutta hänellä oli vain yksi ongelma, Mikä se reitti on? Mikä se noista sadoista ovista
on? – Ei kun vaan käymään läpi noita ovia järjestyksessä, Birgitta ajatteli mielessään. Se oli hänen mielestä ihan hirveää, mutta hänen piti tehdä se. Yhden oven takaa löytyi reitti keittiöön, ja taas toisen takaa hoviväen makuu huoneet. Sitten melkein viimeisen oven takaa löytyi kyltti “PÄÄSY KIELLETTY” Birgitta arveli että hän oli päässyt oikeaan paikkaan. Niin hän myös olikin. Ihan ensin tunnelista astuttuaan ulos hän pääsi oikeus kansliaan. Siellä pidetään kaikkia laki kirjoja ja oikeus selvittelyjä.

Hän pääsi sieltä ulos ja päätyi tyrmien eteen. Hän etsi ensin Josefiinan sellin kunnes hän näki vartijan. Hän juoksi äkkiä piilon. Onneksi vartija ei nähnyt häntä. Kun vartija oli lähtenyt pois hän kuiskasi Josefiinalle:

-Tulen kohta hakemaan sinut täältä pois. Josefiina nyökkäsi minulle vastaukseksi. Minä lähdin etsimään vartijoiden tilaa. Löysin sen. Sieltä kuului hirveä meteli. Hän keksi suunnitelman ja juoksi Josefiinan luo kertomaan suunnitelman:

-Eikö vartijat olekin tauolla? – Juu, he pitävät niitä tunnin välein, hän vastasi. Birgitta jatkoi:

-Sitten kun tauko on ohi niin käyn katsomassa onko siellä avaimia, otan avaimet ja avaan sellisi ja vien avaimet takaisin odotellaan että vartijat tulee tauolle ja lähdetään.

Kului hetki ja vartijat lähtivät pois taukohuoneesta. Birgitta odotti hetken ja sitten hän lähti hiljaa juosten kohti ovea. Birgitan onneksi ovi ei ollut lukossa. Hän juoksi ja otti avaimet. Niitä oli paljon. Hän sulki oven perässään. Hän oli todella varovainen ette avaimet alkaisi kilistä. Hän pääsi Josefiinan sellin luo ja alkoi sovittamaan avaimia lukkoon. Kolmas avain onnisti. Hän lähti juoksemaan taukohuonetta. Hän avasi oven ja laittoi avaimet takaisin ja lähti. Hän pääsi Josefiinan sellille :

-Tule ulos ja sitten odotetaan että vartijat tulevat taukohuoneeseen.

Josefiina tuli ulos ja meni piilon heinäpaalien taakse. Birgitta meni myös sinne piiloon. Vartijat alkoivat tulla tauko huoneeseen. Birgitta
kuiskasi Josefiinalle: Nyt lähdetään pois. He lähtivät kohti ovea kunnes vastaan tuli vartija. Onneksi he ehtivät mennä piilon. Vartija meni ohi ja he jatkoivat matkaa kohti ovea. He pääsivät ulos. – Kiitos Birgitta avusta sinä et ole enään palvelija vaan meitä hoviväkeä Birgitta, emäntä Josefiina kiitti. – Ei en minä haluan olla hoviväkeä vaan palvelija minä pidän siitä, Birgitta vastasi hänelle. – No ei sinun Birgitta tarvitse mutta kiitos iso kiitos, Josefiina sanoi. He elivät elämänsä loppuun asti kuolemaan saakka loppu.