1917-1918

Hämeen Suuri Tarinakilpailu

1917-1918

Kirjoittaja: Ella Kolehmainen

Vuonna 1918 kanta-Häme koki kovan kolauksen sisällissodassa. Ainakin Viljo Juuhansson, joka syntyi Tuuloksessa. Viljo oli 16 vuotias miehen alku kun hän halusi taistella Suomen itsenäisyydestä punaisia vastaan.

Ensinmäisiä kertoja kunnon taistelussa hän yritti vähän liiankina kovasti hän vihasi todella punaisia se oli kyllä hyvä, raivo punaisia kohtaan kasvoi vain. Luutnantilta hän sai kehuja mutta myös toruja:

-Juuhansson se on sellainen juttu, että hyvin menee, mutta kuuntele minun ohjeita ei sota yhtä miestä kaipaa. – kyllä herra luutnantti, sanoi Juuhannson. Juuhannson lähti tupaan muiden sotiladen kanssa.

– On tuo Juutilainen varmaa joku punasten hännisteliä ei muka saa ampua ilman lupaa jos tää peli jatkuu ei Suomi oo enää medän vaa Venäjän, Juuhansson julisti. Alkoi hirveä nauru. Yhtäkkiä ovi aukesi. Itse Juutilainen astui sisään. Nauru lakkasi ja kaikki kääntyivät. – Asento! Mitäs ne pojat nauraa? Juutilaisen ääni kaikui. : – Herra luutnantti, Juuhannson kertoi hirmu hyvän vitsin, Sanoi kauhuissaan oleva Ilveskallio joka oli Juuhanssonin hyvä ystävä joka oli myös Tuuloksesta.- No jaa punaiset marssiva tänne Kokkilantietä koko komppania valmiiksi, te menette heitä vastaan. Tuuloksen pojat Ilveskallio, Juuhansson sekä Rautukallio opastaa. Lepo!

He lähtivät matkaan he pääsivät perille ja jäivät asemiin. Yhtäkkiä joukko punaisia marssi tietä pitkin. Tulitus alkoi. Juuhansson huusi: – No ni pojat nyt taistellaan kunnolla se joka sotii ei pelkää. Rynnäkkö kiväärit lauloivat viimeistä päivää. Yhtäkkiä punaisia ei enään ollut jotkut olivat juosseet metsään. Loput makasivat maassa elottomina.

-Noniin pojat eiköhän lähetä takasin kasarmi alueelle täällä on vähän kylmä, Juuhansson huusi ja nousi seisomaan.

He pääsivät Kokkilantien päähän jossa oli Saksalaisten konekivääri asema. Siellä he menivät telttaan nukkumaan koska oli yö. Aamulla Juuhanson heräsi miesten ilakointiin. – Sota on ohi Suomi on meidän, Huusi joku. – Pääsette pojat huomenna kotiin, Herra Luutnantti huusi. Loppu