Menoo ja meininkiä Jouluaamuna

Hämeen Suuri Tarinakilpailu

Menoo ja meininkiä Jouluaamuna

Kirjoittaja: Helge Joutsi

Kyllä ain Jouluaamuna koitettiin joka talost laittaa väkee kirkkoon. Hevosella mentiin ja luakas oli kello kiin, joka kalkatti. Rekipeitot oli ja vällyt ja. Oli sellattii vällymestareita, jokka kiärsi talois ja ompeli lampaannahoist vällyjä. Rekipeittoja kutos naiset että kellä komeempi oli.  Sit ku nee tartti jättää rekiin kirkonmenojen ajaaks, niin toiset niit varaastivatten ja vaihtovatten. Aikaseehan sinne kirkkoon tartti lähtee, tossa heti kohta kolmen jälkeen oli noustava.Tualt Siunaamattoman maan perältä tuli pualet kolmatta peninkulmaa matkaa vaikka talviteitähän sillo ajettiin järvien ylitte. Ikkunalle panivat ain kynttelin palaan. Kertovatten, että pappi olis kiitelly Loukeen torpan väkee tualt Onkimaanjärven rannalt, että neet aina oli kirkos ajallaan, mut naapuri, Uatila, myähästy ain.

Kenan isännällä oli kirkkomatkaa parin peninkulman verran, viisas tammahevonen, hyvä turkki ja jouluaaton jäljiltä viinaa vielä päässä. Kuka se sit liänee ollukka Kenan isännistä, joka jouluviinan uuvuttamana oli jouluaamuna kirkkoon ajaessaan nukahtanu ja reestään puronnu. Ku ajettiin yhressä ja Kena viimesenä, jatko hevonen muitten perässä kirkolle astikka, jossa sit vast ihmeteltiin, mihin Kena on hävinny. Kirkkoon oli kiirus ja naapuri heitti vaan Kenan reestä peittoo tamman selkään ja meinas, että löytyy ku laastaan. Ottivat sitte takasin tullessa Kenan hevosen völiinsä ja aikanaan tapasivatten itte Kenanki isolta maakiveltä tiänviärestä makaamasta. Paksussa turkissaan ei leurossa talviaamussa  ollu Kenalle eres tullu kylmä. Saarna jäi Kenalta siltä joululta kuulemati kirkossa, mutta kotona sitä tais riittää, kiviki ku ristittiin sitte Kenan Kiveksi tai oikeen Kenan Kirkoksi. Siit kivest sai sit nimensä likellä ollu Sajaniämen Soukin torppaki, mutta itte kivi ammuttiin pois ku Vihtijärven tiätä levennettiin.

Miähet oli vähän kaljas ja nee kaikki keräänty sihen kirkonmäelle. Toisten ollessa kirkos jokku ajo siällä hevosia, hellittivät toisten hevosia irki ja ajovat vallan muihin suuntiin niitä ku pitikän. Eikä Herran huoneessaka maltettu sovussa pysyä. Yhtenä jouluna rupesvat kirkon porstuassa Takaveräjän Martti ja Uurensillan Jussi tappeleen. Takaveräjän Martti löi Jussia viinapullolla päähän, ja Jussi silpasi Martilta veittellä silmän, niin että Martti oli silmäpuoli hautaan asti. Ja molemmat niin valtavan suuria karjuja. Nee Uurensillan veljekset oli tavallista suurempia kaikki ja iso oli se Takaveräjän Marttikin. Se oli Pälsillä semmotteena etumiehenä. Martti sai alottajana puoltoista vuotta vankeutta, jossa oli sitä ”olosuhrelisää”! Uurensillan Jussi pantiin linnaan vuoreksi.

Linnaa sai seki Topenon humu, joka ajo Jouluaamuna Renkon kirkkoon pariovista alttarille saakka.

Tuomis-Vihto osas laulaa sellasta ronikkaa ”Ku kirkkoo ruvettii rakentaan, kävi enteet synkeät, ett kerran viälä sen niälee maa tai liekit hirveät” Siin ronikas nääs oli semmottinen ennustus, että ”kolme kertaa se palaa ja lopulta vajoo maan sisään”. Kolmannen kerran kirkko paloi 1914. Sen semmotteen ennustuksen tähren muijat kerto peljänneensä kirkossa niin, ettei uskaltaneet kunnolla henkittääkkän, varsinkin joulukirkos, kun kirkko oli täynnä. Nääs sen maahanvajoamisen piti tapahtuu juur kirkon ollessa täynnään kansaa. Kirkon mäki oli kuulemma siältä syvältä sellasista pyäreist kivistä ja siällä kulkee suuri koski. Rovasti Aarnio joutu sitte viäl aikanaan oikein vakuuttamaan, että mäki on syvälti tutkittu ja soramäeksi havaittu.

Aina ku ne Lopen kirkot tuppas palaan, otettiin taas käyttöön se vanha Santa-Pirjo siältä Vanhankirkonmäjeltä siks kunnes saatiin uus pykättyä. Pykääminenkään niin kauan olis viäny, mutta riitely kirkon paikasta ja rakennusaineesta kesti ain vuasikausia. Kerran oli taas kova tora kirkon kokouksessa, että tehräänkö puusta, kivestä vai tiilestä ja huurettiin kilpaa, niin Joentaan Okslahren isäntä pääs jotenki väliin ja sano, että tehräänki porsliinista. Sillo suut jäivät seljälleen, ja saman kylän Kieran isäntä kiiruusti ilmoitti  kannattavaas ehrotusta. Nauruksi se sit meni ja kokousta saatiin jatkettua ja päätöski aikaan aikanaan.

Ku sitte palo tää kolmas kirkko sillo 1914 oli kylällä jo Suomalaisen Nuijan talo, jota käytettiin jumalanpalveluksiin aina uuren kirkon, tään nykysen, valmistumiseen asti. Siällä se sattu seki, ku suutari Juurinen astu juur sisään kirkkoon ku pappi saarnas että ”ja juuri sen takia on synti maailmaan tullu”! Sillonn Juurinen käänty ympäri ja sano ”perkele, jos se minun takia on tullut, niin kyllähän minä täältä poiskilähren” ja käänty takasi. Mutta tään ei tarttennu sattua setäs Joulukirkos.