Paluumuuttajan tarina

Hämeen Suuri Tarinakilpailu

Paluumuuttajan tarina

Kirjoittaja: Marja-Leena Etula

*RUSETTI KUULUI JOKA KUVAAN

Synnyin heinäkuussa 1949 Höyhensaarilla. Olin perheen ensimmäinen ja odotettu
lapsi. Lasse-Isä toimi puutyönopettajana Hämeenlinnan ammattikoululla. Opin jo
pienenä sanomaan EH-KAK. Rakel-äiti oli kotona niin kuin siihen aikaan oli
tapana. Minulla oli pullantuoksuinen koti. Ei haitannut, vaikka kaikesta oli sodan
jälkeisinä vuosina pulaa. Lapsuusajan valokuvissa päässäni tököttää suuri rusetti.
Silloin kun hiukset olivat vain untuvia äiti kiinnitti rusetin laastarilla. Vaatteeni hän
ompeli itse. ”Sinisilmäiselle tytölle vaaleansinisiä mekkoja”, hän hymyili. Olen sen
jälkeen inhonnut vaaleansinistä väriä.

Aloitin koulunkäynnin seminaarin koulussa ja jatkoin myöhemmin tyttölyseossa.
Koulutieni kulki Lahdensivuntietä pitkin.

ISÄ, JAANA-SISKO, ÄITI SEKÄ MIIKA JA ANNA

Sisareni Jaana syntyi, kun olin ensimmäisellä luokalla. Pikkusiskosta ei ollut kuin
kiusaa. Hän sotki meidän isojen tyttöjen leikit. Riitahan siitä tuli ja minä sain
moitteet. ”Pitäisihän sinun isompana ymmärtää”, kuulin usein. En ymmärtänyt.
Olin innokas partiolainen. Sain isältä terävän punakahvaisen puukon
ensimmäiselle partioleirilleni. Veistin heti kättelyssä syvän haavan sormeeni. Onni
onnettomuudessa, sain vapautuksen tiskivuoroista.

Isä vaihtoi työpaikkaa Järvenpäähän kun olin 14-vuotias. Siitä alkoi aikuistuminen.
Jouduin tyttökoulun turvallisesta lintukodosta yhteiskouluun. Se oli pelottavaa ja
jännittävää. Teinivuodet sujuivat kuitenkin hyvin, sillä löysin uudesta koulustani
elinikäisen ystävän. Kirjaimellisesti elinikäisen, sillä paras ystäväni Ulla kuoli
joitakin vuosia sitten rintasyöpään.

Vietimme ylioppilaskirjoitusten jälkeen jännittävän vaihto-oppilasvuoden Wienissä.
Työskentelimme hoitajina puutarhan ympäröimässä Rosenhügelin hoitokodissa.
Minä – Schwester Leni ja Ulla – Schwester Uli palasimme maailmannaisina
kotisuomeen. Ulla valmistui Tampereen kieli-instituutista saksankielen kääntäjäksi.
Asuimme yhdessä Helsingin suurkaupungissa. Se tuntui pieneltä Wienin jälkeen.
Minä haaveilin graafikon urasta, mutta päädyin sihteeriopistoon.

KUVAUSSIHTEERIEN LAKKO 1980

Perinteistä sihteeriä minusta ei tullut vaan kuvaussihteeri Yleisradioon. 35
työvuotta olivat seikkailu television ihmeellisessä maailmassa. Löysimme
molemmat heti ensimmäisenä Helsingin vuotenamme poikaystävät.

LAULUJUHLAT ALPPILASSA

Minä tapasin komean pohjalaisen Jussin Dipolin tansseissa. Ulla löysi
matematiikanopiskelija Immon Bottalta.

PUOLALAINEN JULISTETAIDE OLI SUOSIKKINI

IMMON JA ULLAN ONNEA

Vietimme sen jälkeen hilpeää yhteiseloa vuokra-asunnossamme Alppilassa. Immo
oli opiskelun ohessa töissä paikallisessa Alkossa ja kantoi kotiin siihen aikaan
suosittua helmeilevää omenaviiniä. Iloinen laulumme raikui naapureiden kiusaksi.
Menimme aikanaan kunniallisesti naimisiin. Avoliitot eivät 1970-luvulla olleet niin
yleisiä kuin tänä päivänä.

ANNA JA MIIKA

Lapsia meille syntyi samaan tasaiseen tahtiin. Ulla ja Immo saivat kaksi poikaa
Sampsan ja Sampon sekä Saana tyttären. Minä ja Jussi saimme Miika pojan ja
Anna tyttären. Tytöillä on ikäeroa vain kolme viikkoa. Historia toistaa itseään.
Anna ja Saana ovat sydänystäviä. Muistelen tänä päivänä haikeana niitä aikoja,
kun katraamme kirmasi yhdessä. Toki nuoriso pitää edelleenkin yhteyttä, mutta
Ulla ei ole sitä enää näkemässä.

PERHEKUVA ESPOON KODISSA

Kun työvuodet olivat onnellisesti ohi, mietimme Jussin kanssa, mitä haluamme
elämältä. Isäni rakensi 1950 luvulla mökin Hattulaan. Olen viettänyt siellä lähes
kaikki kesälomat. Paikka on rakas myös nuorisolle. Niinpä muutto kotikaupunkiini
Hämeenlinnaan kesäpaikan läheisyyteen tuntui hyvältä ratkaisulta. Kävi vielä niin
onnellisesti, että poikamme Miikan perhe kasvoi ja hän haaveili isommasta
asunnosta. Myimme Espoon omakotitalomme pojan perheelle ja muutimme
Aulangontielle kerrostaloasuntoon.

PALUUMUUTTAJAT AULANGONTIEN KODISSA

Tunsin tulevani kotiin, kun tuttu pikkukaupunki otti minut avosylin vastaan. Tai ei se
enää ollut tuttu, sillä kaupunkikuva oli muuttunut. Keskustan kaupat siirtyivät yksi
toisensa jälkeen isoihin kauppakeskuksiin Tiiriöön ja Goodmanille. Meillä oli
kuitenkin idylli, sillä lenkkimaastot Ruutikellarinmäellä ja Aulangolla olivat vertaansa
vailla.
Unelmani grafiikan tekemisestä toteutui sittenkin. Harrastin jo työelämän aikana
maalausta ja opiskelin taidehistoriaa. Vapaa-ajan lisääntyessä pyrin taidekouluun.
Kolmevuotinen Alfa-Art antoi teknistä osaamista kuvan tekemiseen. Hämeenlinnan
Taiteilijaseura kelpuutti minut jäseneksi heti muuttomme jälkeen. Niin myös
Paperihuone ry:n grafiikkayhdistys. Sain uusia hyviä ystäviä taiteen parista. Sain
myös uusia ystäviä liittyessäni ensin Tuomelan Marttoihin ja myöhemmin
rinnakkaisjäsenenä Linnan Marttoihin. Huomasin, että eläkeläiskalenterini on
täyttynyt mielekkäästä tekemisestä ja mukavasta yhdessäolosta.

VARISPARVI PYRÄHTI ELOKUUSSA GALLERIA IKKUNAAN

Elämän parasta antia on rientää kotoa – asumme nykyään keskikaupungilla – parin
korttelin päässä sijaitsevalle Galleria Paperihuoneelle. Jaan työtilat yhdessä
seitsemän muun graafikon kanssa. Vuokraamme taiteilijoille galleriaa. Siitä on
tullut pikku hiljaa suosittu. Näyttelyhaku ensi kevätkaudeksi tuotti 23 hakemusta ja
meillä oli jaossa vain kuusi kuukautta. Jurytys oli tiukka. Voin taata, että tulevat
näyttelyt ovat laadukkaita.

Grafiikanpajalla meillä on käytössä prässi ja minulla on oma maalaustila
alakerrassa. Se on tarpeen, sillä jatkan opiskelua vielä vanhoilla päivilläni.
Osallistun parhaillaan Lapin yliopiston ja Hämeen kesäyliopiston järjestämään
kaksivuotiseen kuvataiteen aineopintokokonaisuuteen. On ylellistä, että kurssit voi
suorittaa täällä kotikaupungissani. Opettajatkin on tulleet tutuiksi Hämeenlinnavuosieni
aikana. Vanajaveden opisto on ollut henkireikäni. Käyn ahkerasti taide- ja
kirjoituskursseilla, vaikka ylämäki Myllymäen kallioille tuntuukin välillä turhan
raskaalta. Ajattelen, että tämä on hyvää kuntoliikuntaa. Toinen ylellinen
virkistyspaikka on vasta kunnostettu uimahalli. Vesijumppa kerran viikossa antaa
kummasti vireyttä.

GRAAFIKKOYSTÄVÄ TIINA-KATRIINA JA ENNUSTAJAEUKKO MAMA
MADDALENA HÄMEEN KESKIAIKAMARKKINOILLA

Meillä Paperihuone ry:n graafikoilla on ollut ilo osallistua jo neljänä kesänä Hämeen
keskiaikamarkkinoille. Olemme esitelleet työnäytöksissä grafiikan menetelmiä.
Olemme kaivertaneet puuta ja hioneet litografiakiviä. Olemme tehneet
keskiaikahenkeen sopivia paperinukkeja linnanneidoista ritareihin asti.
Ompelutaitoinen graafikkosisko Lissu valmisti meille upeat keskiaikapuvut. Minun
bravuurini on ollut toimia ennustajaeukkona. Lupaan vain hyviä tarotennustuksia.
Se on toteutunut kaikille muille paitsi Ullalle, joka nosti pakasta pelkästään tummia
kortteja. Se pelästytti. Kortit tietävät.

Voin sanoa täydestä sydämestä, että elämää on vielä lasten ja työvuosien
jälkeenkin. Toki lapsi-iloa riittää jatkossakin, sillä lapsenlapsia on tähän mennessä
kertynyt viisi. Annan ja Miikan perhe ovat saaneet vuoden välein pikkupoikia.

MISKA, VISA, OTSO JA SAMU SEKÄ ULPU HEINÄKUUSSA MÖKILLÄ
SYNTYMÄPÄIVÄJUHLISSA

Poikaset ovat nyt 4-5-6 ja 7-vuotiaita. Viime keväänä saimme poikajoukkueen
jatkoksi pikku-Ulpun. Kaikessa tässä riittää minulle ja Jussille puuhaa, sillä
isovanhempia tarvitaan tuon tuostakin apuun. Mikä sen mukavampaa.
Kulkuyhteydet Hämeenlinnasta pääkaupunkiseudulle ovat nopeat. Vaikka
junavuoroja on vähennetty, bussit kulkevat kiitettävän usein.

Harrastusten ja lastenlasten hoidon lisäksi Jussilla ja minulla on vielä yksi
henkireikä. Olemme matkustelleet koko aikuisikämme. Kiitos siitä Jaana-siskolle,
joka toimi pitkään matkaoppaana. Saimme hyvät eväät ensin seuramatkoihin ja
myöhemmin omatoimimatkailuun.

AKVARELLIMAALARI CHIANG MAISSA

Vietämme joka talvi muutaman helteisen viikon Aasiassa. Varaamme tarjouslennot
ja edulliset hotellit netin kautta. Sitten vain nautimme auringosta, hyvästä ruuasta
ja kiireettömistä päivistä. Lentoliput Bangkokiin ensi kevääksi on varattu. Otan
tuttuun tapaan akvarellitarvikkeet matkaan. Jo nyt vatsanpohjassa kutittaa
mukavasti. Mutta sitä ennen nautimme Hämeenlinnan kodissamme joulunajan
tunnelmasta, kynttilöistä ja glögintuoksusta.