Hämeenlinnan taikajoulu

Hämeen Suuri Tarinakilpailu

Hämeenlinnan taikajoulu

Tekijä: Sofia Korte

Olipa kerran pieni perhe, jossa oli 6-vuotias tyttö nimeltään Josefiina. Hän ja hänen perheensä asui Hämeenlinnassa ja hän rakasti joulua, kunnes hänen äitinsä joutui kolariin. Hän oli sairaalassa eikä Josefiina tiennyt kuinka kauan. Hänen joulunsa ei olisi mitään ilman äitiä, mutta hänen isänsä antoi hänelle lahjaksi nokkahuilun, koska Jossu eli Josefiina oli koko elämänsä kuunnellut Jean Sibeliusta. Mutta hänen saamansa nokkahuilu ei ollut ihan tavallinen nokkahuilu, sillä pystyi soittamaan erilaisia säveliä, joilla pystyi hallitsemaan ihmisiä. Hän pystyi nukuttamaan heidät tai kenties herättämään, mutta huilua ei saanut päästää vääriin käsiin.

Hämeenlinnassa oli eräs henkilö nimeltään Matti Meikäläinen. Hän ei ollut yhtään mukava. Pari vuotta sitten kävimme yhdessä Jean Sibeliuksen alaisen Kristopherin opissa, kun hän opetti flyygelin soittoa. Minut määrättiin ensimmäiseksi, mutta Matti meni ennen minua! Ja jos huilu pääsee hänen käsiinsä, hän käyttää sitä varmasti VÄÄRIN!

Niinpä pidän sen huoneeni sängyn alla piilossa.

Oli seuraava päivä. Hoidin aamutoimet ja menin katsomaan äitiä sairaalaan. Hän oli loomassa vai oliko se kooma? No kuitenkin, annoin äidin kädelle suukon. Oli ikävä. Menin kotiin ja huilu oli varastettu! Voi ei, kuka sen on voinut viedä? No, arvaan jo kuka, Matti Meikäläinen!

Hän asuu lähellä Hämeenlinnan kävelykatua. Kun olin menossa Matin talon ohitse, huomasin, että kaikki nukkuivat. Voi ei, hän on ottanut sen ja alkaa nukuttaa ihmisiä!

Täytyy mennä Aulangon taikametsään, jossa valmistetaan näitä taikahuiluja. Sitten kun Velho Hämäläinen on veistänyt minulle uuden taikahuilun, voin taikoa Matin uneen, herättää muut ja sitten kaikki olisi taas hyvin!

No niin, nyt kun Velho on tuossa, aion kysyä voiko hän tehdä uuden huilun minulle.

Tällainen meidän keskustelu oli:

– Terve Velho Hämäläinen!
– Tervehdys sinulle Josse.
– Ei Josse, vaan Jossu! Olen Josefiina Skogster!
– Ai sinä! Mitä asiaa sinulla tänne on?
– Minun pitäisi saada uusi taikahuilu.
– Miksi?
– Matti Meikäläinen on vienyt sen.
– Voi ei, se tarkoittaa huonoa tulevaisuutta.
– Voitko tehdä?
– Tarvitsen taikakoivun oksan ja niitä kasvaa syvemmällä metsässä, enkä jaksa niitä hakea.
– Minä haen!

Muutaman minuutin kuluttua:

– Tässä!
– Kiitos, no niin, tämä näin tuosta ja voila!

Jes! Nyt oli Jossulla taikahuilu. Hän meni kovassa lumisateessa kävelykadulle ja alkoi loitsia Mattia: nuku, nuku, älä nuku.

Noin, hän on unessa, nyt voin… HÄH! Ei tuo ole minun huiluni! Täytyypä pyytää Matti hereille. Sitten keskustelimme:

– Jossu, mitä teet täällä?
– Minä tulin kysymään, miksi sinulla on taikahuiluni?
– Ei se sinun ole, se on minun. Sinun huilusi on pikkuveljelläsi Taavilla.
– TÄH! Miksi sinä edes loitsit sillä huilullasi?
– Minulla on yllätys, jota kukaan ei saa nähdä.
– Mikä?
– Jos annat minun tehdä sen, niin sitten näet.
– Olkoon, jos se ei ole huono juttu!
– Ei ole!
– Lupaatko?
– Kyllä!
– Olkoon.
– Kiitos!
– Mutta miksi olit ilkeä pari vuotta sitten?
– Minä olin kade.
– Miksi?
– No kun sinä osasit kaiken, mutta minä en mitään!
– Osasit!
– En.
– No miten olisit sitten osannut soittaa flyygeliä? Ja kitaraa? Sekä fagottia?
– No niin.
– Voitko nyt herättää muut sitten kun olen hakenut Taavin?
– Juu!

Jossu lähti hakemaan Taavia ja samassa hän huomaa, että… ÄITI, olet ELOSSA!

– Totta kai olen.
– Voi, minulla oli niin ikävä!
– Mitä?
– Olit loomassa tai koomassa.
– Enkä, Taavi loitsi minut päiväunille ja herätti!
– No entäpä se kolari?
– Muistat varmaan sen iltasadun, jonka olin sinulle kertonut.
– No jaa. Mutta tule! Matilla on yllätys.
– Ai Matilla? Ihanko totta?
– Kyllä.

Kävelykadulla Matti alkaa soittaa huilua, ihmiset heräävät ja Hämeenlinnaan syttyy riemukkaat jouluvalot! Kaikki riemuitsevat Hämeenlinnan taikajoulusta! Oli niin ihana ilta, että se tulisi olemaan Josefiinan lempijoulu! Sittenkin!

Ja nyt Jossu meni kaupungintalolle hakemaan isäänsä töistä ja Matti sytytti Raatihuoneelle kaikkein suurimmat jouluvalot. Jossun, äidin, isän ja pikkuveli Taavin kunniaksi.

SE OLI KOKO HÄMEEN PARAS JOULU!