Kirkon portailla sattunutta

Hämeen Suuri Tarinakilpailu

Kirkon portailla sattunutta

Kirjoittaja: Niina Romström-Korte

Tiedätkö Amalia-kulta, istuin näillä samoilla kirkon portailla parhaan ystäväni Fiinan kanssa 65 vuotta sitten? Olimme tuolloin joulumarkkinoilla ja näimme toisemme ensimmäistä kertaa juuri tässä samaisessa paikassa kirkon portailla. Siitä lähtien olemme pitäneet yhtä mummisi kanssa. Tuo glögin ja piparin tuoksu tuo mieleeni seuraavan tapahtuman:

Iltahämärässä joulukuun alkupuolella liikkuu kaupungilla kaksi nuorta linnanneitoa. Iltakävelyllä Hämeenlinnassa Vanajaveden rantaviivaa seuraten linnanneidot ihailevat Hämeen kauniita maisemia ja diskuteeraavat säästä ja tulevista joulun ajan tapahtumista.

Linnanneito Fanny ja kaksi vuotta nuorempi Fiina asuivat Vanajaveden rannalla Hämeen linnassa linnanneidon kammarissa. Korkeasta kammarista näki kaupungin silhuetin ja siellä oli hyvä haaveilla tapaavansa komean sulhon, joka ratsastaa ja pyytää ulos joulun ajan tapahtumiin, vaikkapa kirkkokonserttiin.

Unen ja toden sekaiset tunteet siivittävät linnanneitojen Fannyn ja Fiinan ajatuksia, kun he kävelevät kohti kaupungin ydintä, Raatihuoneen toria. Oli ilta ja kaupunkia valaisivat ainoastaan elävät kynttilälyhdyt ja piharoihut. Tunnelma oli hämyisän mystinen. Matka torille ja Raatihuoneelle jatkui hyvissä tunnelmissa, muitakin kaupunkilaisia oli matkalla samaan paikkaan.

Torille on pystytetty jo monen vuoden perinteen mukaan komea, iso kuusi. Sen ympärillä lapset ja muut lauloivat ja leikkivät jouluisia leikkejä, samalla kun aikuiset kävivät torilla kauppaa ja tekivät erilaisia markkinatuotteita suoraan myyntiin. Siellä juotiin kuumaa glögiä, maisteltiin herkkuja ja syötiin pipareita. Ilmassa oli joulun tuntua.

Linnanneidot Fanny ja Fiina kulkivat omissa maailmoissaan ja ajatuksissaan torille. Heidän tarkoituksenaan oli nauttia joulutunnelmasta ja tavata tuttuja torilla. Päästyään torille he huomasivat siellä lasten kuoron, joka lauloi joululauluja. Fiina ja Fanny menivät ostamaan jouluglögimukilliset ja istuivat ison kirkon portaille nauttimaan glögistä sekä tunnelmasta. Kirkon portailta näki koko torin ja sen, kuinka ihmisillä oli arkisten puuhien lomassa hauskaa.

Illalla kirkon kellotapulista alkoi kantautua ensin vaimeampi ääni ja sitten ääni voimistui komeaksi kirkonkellojen soinniksi. Fiina ja Fanny tiesivät kellojen tarkoituksen, sillä tasan kello 18 alkoi konsertti kirkossa, jonne Fiina ja Fanny olivat suunnitelleet myös matkaavansa. Heidän istuessaan kirkon portailla saapui paikalle Felix, Fannyn luokan komea poika. Hän kysyi kohteliaasti nuorilta linnanneidoilta, häiritsisikö heitä, jos hän liittyisi heidän seuraansa konsertissa. Noiden portaiden juurelta lähti siis aikoinaan sinun mummisi rakkaustarina. Ja edelleen, noin 65 vuotta myöhemmin, tuo nuori linnanneito ja komea nuorimies Felix ovat umpirakastuneita ja kumpikin nauttii yhä jouluisesta toritunnelmasta sekä glögin ja piparin tuoksusta.

Paljon on tähän päivään asti pysynyt samana. Tosin kuusessa on elävien kynttilöiden sijasta sähkövalot, mutta edelleen joulu alkaa jokavuotisilla markkinoilla ja se tuo valtavasti muistoja ainakin tämän ”nuoren parin” elämään.