Komendantin tarinoita

Hämeen Suuri Tarinakilpailu

Komendantin tarinoita

Kirjoittaja: Antti Kautiainen

Toimin Hämeenlinnan varuskunnan komendanttina lähes 16 vuotta 1960- 80-luvuilla. Tänä aikana tapahtui monenlaisia mielenkiintoisia, hauskoja ja jännittäviäkin tapahtumia.  Kerron niistä kolmesta.

Tarina 1

KIRJE EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE

Suomen kasarmin päävartio

1970-luvun alkupuolella onnistui arestilainen karkaamaan Suomen kasarmin päävartiosta.  Hän oli ruuvaillut irti arestikopin oven yläpuolelle olevan pienen ikkunan.  Ahtautui sen kautta arestihuoneiden käytävälle ja hyppäsi käytävän päässä olevasta ikkunasta kasarmin kentälle.

Pako jatkui Turuntietä pitkin Kuivalle sillalle ja siitä edelleen kohti keskikaupunkia. Pako oli tällöin jo havaittu. Vartiomies säntäsi karkulaisen perään huudellen pysähtymiskomentoja. Ei onneksi ampunut. Kilpajuoksu suuntauitui Hämeen Sanomien toimitukseen, joka tuolloin sijaitsi Hallituskadun ja Kasarmikadun kulmauksessa. Minulle oli ilmoitettu paosta ja tulin mukaan kuvaan  Hämeen Sanomien toimituksessa. Siellä minua odotti jännä tilanne. Arestilainen istui kirjoitukoneen ääressä kirjoittamassa valitusta Eduskunnan oikeusasiamiehelle, konepistoolimies seisoi vartiossa vieressä  ja toimittaja oli lehtiö ja kynä kädessä odottamassa mehevää juttua.

Keskeytin tilanteen ja sanoin arestilaiselle, että kirjoitusta voidaan jatkaa käsin arestikopissa,  jos se on aiheellista. Vein pojan takaisin päävartioon ja keskusteltiin matkalla ja todettiin yhdessä, että valituksen tekeminen Eduskunnan oikeusasiamiehelle ei ollut tarpeellista.

 

Tarina 2

LUODIN JÄLJET

Suomen kasarmin takaportin vartiopaikka

 

1960-70-lukujen vaihteessa varuskunnan päällikkö käyskenteli Suomen kasarmin kentällä. Hän kiinnitti huomiota siihen, että takaportin vartiopaikalla oli kaksi siviilimiestä, jotka viittelöivät ja tutkivat portilla olevien rakennusten seiniä. Yhdessä rakennuksessa oli mm. Jääkäripatteriston asekorjaamo. Päällikkö arveli, että tilanteessa oli jotain epäilyttävää. Hän hälytti läheisestä päävartiosta vartiomiehet pidättämään nämä siviilimiehet.

Kuulusteluissa toinen miehistä kertoi: ” Olin viiskytkuus sotaväessä täällä Suomenkasarmilla. Eräänä yönä olin vartiossa tuolla takaportin vartiopaikalla. Yön hiljaisena hetkenä ”räpläsin” konepistooliani. Se laukesi vahingossa ja luodit osuivat viereisen tiilirakennuksen seinään. Ollaan kaverin kanssa lomareissulla täällä Hämeenlinnassa ja päätin näyttää hänelle jospa luodin iskemät näkyisivät vielä rakennuksen seinässä. Siellähän ne olivat”.

Kuulusteluissa selvisi, että miehistä ei ollut vaaraa varuskunnan turvallisuudelle ja heidät päästettiin jatkamaan lomareissuaan.

 

Tarina 3

SOTAMUISTO

76 mm:n tykistökranaatti

1970-luvulla soitti eräs nainen minulle Forssasta. Hän kertoi, että hänen vanhalla isällään oli kirjahyllyssään jokin pommi, jonka isä oli tuonut rintamalta. Hän ”hypisteli” sitä usein, eikä millään suostunut siihen, että viranomaiset olisivat tulleet hakemaan sen pois ja hävittämään. Nyt isä oli joutunut sairaalaan ja tytär arveli, että nyt olisi oikea hetki pommin hävittämiselle.

Soittoa seuraavana päivänä ajelimme pioneerivääpelin kanssa Kuplavolkkarilla Forssaan. Annetussa osoitteessa, rivitalo-osakkeessa meitä odotti soittaja ja hän näytti meille kirjahyllyssä olevan pommin. Totesimme vääpelin kanssa, että pommi oli 76 mm:n, aikasytyttimellä toimiva skrapnellikranaatti. Kranaatti oli ammuttu. Sen johtorenkaassa oli tykin putken ”rihlojen” jäljet näkyvissä. Ammus oli jostakin syystä jäänyt ”suutariksi”. Arvelimme vääpelin kanssa, että jos veteraanikin on sitä vuosikymmenet käsitellyt, niin ei kai se meidänkään käsissä räjähtäisi.

Asettelimme ”suutarin” Volkkarin takapenkille ja lähdimme ajelemaan kohti Hämeenlinnaa.

Olimme varautuneet pommin tuhoamiseen Meillä oli mukana 200 g amatoolipötkö (räjähdysaine) ja tulilankaa. Emme viitsineet ajella pommin kanssa Hätilän ampumarata-alueelle, jossa normaalisti räjäytyksiä suoritettiin, vaan ennen Renkoa poikkesimme metsään ja pienessä sorakuopassa räjäytimme kranaatin. Totesimme, että se oli täysin toimiva ja hajosi taivaan tuuliin.

Kranaatti oli vuosikymmeniä ollut veteraanin kodissa  erittäin vaarallisena sotamuistona.

Jälkeenpäin veteraani hyväksyi meidän toimenpiteemme.