Pohjois-Tammelan laulu

Hämeen Suuri Tarinakilpailu

Pohjois-Tammelan laulu

Sanat & sävel Tiina Tuovinen

1. Jos tahdot sä nähdä nyt
joutsenen,
tuon valkoisen kevähän airueen.
Se pellolle laskeutuu lepäämään,
ja voimia matkalleen keräämään.
Tule Pohjois-Tammelaan, tule Pohjois-Tammelaan!
Onhan aurinko jo sulattanut iljanteisen maan.

2. Jo kietoutuu puut huntuun
vihreään,
lapset vuokoin kukittavat äitejään.
Tuuli Loukkuhuhdassa humisee
ja Pehkijärven kaislikot suhisee.
Jälkeen öisen vihmonnan
herään tuoksuun huumaavaan.
Keinuu metsikössä kuusitiainen oksallaan.

3. Kylän keskellä seisoo ylväänä
tuo sepän paja harmaa, jykevä.
Ja ennen alkua kylvöjen
ol’ edessään jono ruunien.
Kuului kalke vasaran,
sai Polle kengät jalkahan.
Lensi västäräkki toukomiestä seuraamaan.

4. Kun koulunmäeltä alas laskeutuu
niin Teuron kylänraitti avautuu,
Joki maiseman halki kiemurtaa,
talot komeat rantaa reunustaa.
Kylätaloon juhlimaan
kaikkia nyt kutsutaan!
Matkii mustarastas säveliä Teuron torvisoittajain.

5. Kun lehmisavun auer hälveni,
jo nuoriso raitilla parveili.
Vei Myllyharjuun polku salainen.
Sit’ neidot kulki sydän pamppaillen.
Kätköön metsän hiljaisen
jäi kosketus rakkauden.
Mä kuulen käen kukkuvan kuin aikaan
piirileikkien.

6. On mäki niin kivinen
Kuuslammilla,
se pelloksi raivattiin muinoin.
Ja keväällä ruis oli oraalla
vain ruisrääkkä huuteli illoin.
Halla Teuron sadon vei,
kansa pettuleipää söi.
Katson ylös Kuuslamminmäelle,
siellä ruis heilimöi.

7. Keskellä sydänkesän kiireiden
on aika Teuron tapahtumien.
Käden taitoa – näyttely houkuttaa,
on tarvekaluja ja taidetta.
Tule kaupoille vaan
taikka talkooporukkaan!
Lentää punarinta Emmanpellon laitaan ihmeissään.

8. Kun elonkorjuuaikaan ilta saa,
kaikuna kiirii outoa huminaa.
Puimurit työssä myöhään ahertaa,
on kylien pellot maata viljavaa.
Tulkaa kaikki elojuhlaan, pitopöytään
istumaan!
Ruokkivat murusilla varpusemot poikasiaan.

9. Hei opettaja, mennään
katsomaan,
kun kurjet valmistautuu lähtemään.
Ne lämmin ilma nostaa siivilleen
ja auran muodostaa ne kaarrellen.
Kaikki lapset innoissaan
käy syysmuuttoa seuraamaan!
Saa oma koulu kylän sydämen riemuin
laulamaan.

10. Pappi kivelle nousi saarnaamaan.
Riensi Patakangas häntä kuulemaan.
”Te hylätkää hiidet ja maahiset,
on tarjolla taivahan antimet!”
Parannusta kaipaavat
kasteen raikkaan ottivat.
Kotkat kalliolla aarniometsän rauhaa
valvoivat.

11. Vain palokärki vaarasta varoitti,
kun itätaivas savusta synkkeni.
Taas vainolainen maata raateli
väki Raiskion luoliin pakeni.
Ei Pohjois-Tammelaa
viha polvillensa saa.
Me rakennamme kylät ja koulut
aina uudestaan.

12. Kun jäämyrsky kohmettaa
sydänmaan
ja metsälammet hyytää viimallaan,
on marraskuun aamu niin äänetön,
vain tikka hakkaa latvas’ männikön.
Tuon toisen todellisuuden
peilaa Ojajärvehen
kuu,
ylängön haurasta hiljaisuutta valaisten.

13. Kuun valjussa valossa kylpee maa.
On aamurusko kultaa, purppuraa.
Jo lumipeiton alta herää maa,
ja hanki pakkasella kimmeltää.
Kaiku Susikkaalta soi, siellä Sohlot tunnelmoi.
Talviaamuun punatulkkuparvi Joulun tuntua toi.

14. Kaikkialla jouluvalot julistaa:
jo kohta uusi aamu sarastaa.
Muistavat lapset pikku ystäviään,
käy keltasirkku kauralyhteellään.
Tule Pohjois-Tammelaan, meidän kaikkien Tammelaan!
On matka yhteinen kanssa Suomen
satavuotiaan.


Pohjois-Tammelan laulun synty

Toukokuussa 2018 saimme tietää, että Teuro-Kuuslammin kyläpari Pohjois-Tammelasta on valittu
Suomen Vuoden Kyläksi 2018. Saavutuksemme kunniaksi aloin kirjoittaa uutta sanoitusta aiemmin
säveltämääni melodiaan. Laulu kertoo Pohjois-Tammelan kylistä, ja teksti vilisee paikannimiä ja
tapahtumia, jotka eivät ehkä aukea ulkopaikkakuntalaiselle.

Laulussa kuljetaan läpi Pohjois-Tammelan historian ja maisemien, menneisyydessä ja
nykypäivässä, vuodenkierron mukaan. Pohjois-Tammelan kylät ovat aina olleet riippuvaisia
Hämeen Järviylängön jylhästä luonnosta, mutta osanneet myös hyödyntää sen antimia. Joka
säkeistössä mukana on Pohjois-Tammelassa pesivä lintu.

Laulun alussa on kevät. Sen odotus täyttää ihmisten mielet, kun päivät alkavat pidentyä, eikä
jäätävä viima enää piiskaa poskia. Lumi on likaista, ja pälvissä aistii jo kevään tuoksun. Silloin
saapuvat kevään airuet, joutsenet suurina parvina valkoisina kevätauringossa hohtaen. Raikkaat
lounaistuulet puhdistavat pimeän ajan ilman, ja kevään lämpö sulattaa jäisen maan.

Sinivuokot avaavat jo nuppujaan Loukkuhuhdassa Äitienpäivän aikaan, ja Pehkijärven lintutornissa
on tungosta, kun lintuharrastajat kiikaroivat muuttolintujen parvia. Pehkijärvi muodosti ennen
Teurontien valmistumista peninkulmaisen esteen teurolaisten ja kuuslammilaisten kirkkotielle.
Järvi piti kiertää, sillä vain kantavan jään aikana päästiin sen yli talvitietä pitkin.

Teurontietä koulunmäkeä alas laskeuduttaessa päästään Teuron Kylätielle. Teuron ryhmäkylä on
valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Taiten kunnostettu sepän paja oli aikanaan kylän
keskipiste. Hevospelien ja toukotöiden aikaan hevoset ja miehet jonottivat kengitystä tielle asti.
Vähän matkan päässä sijaitseva Teuron kylätalo on kyläyhdistyksen omistama, talkoilla
kunnostettu ja kyläläisten yhteisessä käytössä.

Teuron koulussa vuosikymmeniä opettanut Matti Yli-Paavola perusti Teuron Torvet – nimisen
puhallinorkesterin koulunuorison harrastuneisuuden kohottamiseksi. Hänen perintönsä elää yhä
nykyisessä soittokunnassa. Mustarastas on taitava matkija, ja sen äänessä on kuultu
piccolohuiluakin.

Kun oli iltalypsyllä ja saunassa käyty, kylien nuoriso lähti viettämään suvi-iltaa Kuuslammin
Myllyharjulle. Myllyharjulla oli tasainen alue Myllylammin rannassa, jossa sopi vaikka tanssiksi
pistää. ”Nurkkatanssit” olivat tuohon aikaan kiellettyjä, joten Myllyharjulle piti kavuta
vanhemmalta väeltä salaa. Esko Aaltonen kävi 1920-luvun lopulla ikuistamassa kuuslammilaisten
piirileikit.

1600-ja 1700-lukujen vaihteessa Suomea koettelivat suuret ”kuolonvuodet”, jolloin arviolta 1/3
väestöstä menehtyi nälkään ja tauteihin, kun ilmasto alkoi kylmetä. Vuonna 1694 touolle päästiin
jo helmikuussa, mutta ankara takatalvi iski, ja järvet olivat paikoin jäässä vielä juhannuksena.
Kuuslamminmäki on ympäristöään korkeammalla oleva lämmin moreenimäki, ja sieltä saatiin
ruista talteen, kun alempana Teuron pelloilta halla vei kaiken viljasadon. Tuhoa pahensi se, että
Teuron peltoja pidettiin koko pitäjän parhaimpina.

Teuron jokavuotisessa kesätapahtumassa on talkoolaisia mukana toista sataa. Käden taitoa –
myyntinäyttelystä on esillä paikallisten taitajien töitä. Vanhat, ”koplakerholaisten” kunnostamat
maatalouskoneet puksuttavat Emmanpellolla Teurojoen rannalla kylän keskustassa.
Elonkorjuu on vielä käynnissä, kun muuttolinnut alkavat jo valmistautua etelänmatkaa varten.
Kurjet ovat taitavia käyttämään hyväkseen lämpimiä ilmavirtauksia. Teuron alakoululla luonto on
läsnä jokaisessa päivässä ja luonnonilmiöiden tutkiminen ja maa- ja metsätalouden töiden
tuntemus oppilaiden arkea.

Patakankaan kylässä on siirtolohkare, hiidenkivi, jonka päällä legendan mukaan seudulle
lähetystyöhön tullut pappi seisoi saarnaten kristinuskoa. Syysillan auringon laskiessa hänen
takanaan uuden uskonnon luoma pyhyyden vaikutelma on ollut järisyttävä. Perimätiedon mukaan
muutama pakana kastettiinkin läheisessä Torajärvessä.

Siirtolohkareita on alueen metsissä paljon. Raiskion kiviksi kutsuttu, useaan osaan haljennut
valtava kivipaasi on toiminut kuuslammilaisten pakopaikkana isovihan aikana. Halkeamat
muodostavat luolia, joihin on voinut rakentaa suojia ja tulisijoja. Niissä on sinnitelty myöhään
syksyyn. Kyläläiset rakentavat hävityksen jälkeen aina uudelleen kylänsä ja koulunsa.
Kun jatketaan Kuuslammilta Ojajärventietä kohti Hattulaa, alkaa hiljainen alue. Hämeen
Järviylängön metsien marraskuinen todellisuus on lähes äänetön, kun ollaan kaukana teistä ja
asutuksesta.

Laulun lopussa talvi on saapunut Pohjois-Tammelaan. Kylissä valmistaudutaan Jouluun,
kokoonnutaan yhteisiin joulujuhlin ja tavataan sukulaisia ja ystäviä. Susikaslaisella Sohlot –
orkesterilla on joulusesonki. Jouluun sanomaan sisältyy myös lupaus valon voitosta pimeydestä, ja
tähän toivoon kaikkia kutsutaan.