You are currently viewing Joulun taikaporo

Joulun taikaporo

Olipa kerran pieni kylä lumisten vuorten suojassa, jossa joulu oli aina kaikkien suosikkiaikaa. Talojen katot olivat valkoisen lumen peitossa, ja ikkunoista hohtivat kynttilöiden lämmin valo. Mutta tänä vuonna kylän lapset olivat surullisia: heidän suuri joulukuusensa, joka yleensä koristettiin kylän torilla, oli kaatunut ankaran lumimyrskyn vuoksi.

Kylän vanhin, Viisas Martti, kertoi lapsille tarinan Joulun Taikaporosta. ”Jos taikaporo ilmestyy,” Martti sanoi, ”se tuo mukanaan iloa ja toivoa joulun aikaan. Mutta taikaporo tulee vain, jos kaikki kylän asukkaat tekevät jotain hyvää toisilleen.”

Lapset innostuivat heti. He päättivät kokeilla, voisiko heillä olla voimaa kutsua taikaporo paikalle. Pienin tyttö, Liina, ehdotti, että he aloittaisivat auttamalla vanhuksia siivoamaan lumisia pihoja. Pojat puolestaan kantoivat puita kylän keskukseen, jotta kaikilla olisi lämpöä.

Myös aikuiset innostuivat mukaan. Kylän leipuri, rouva Hanna, paistoi jättimäisen piparkakkutalon ja tarjosi sen kaikille kyläläisille. Sepän poika rakensi uuden tähden kaatuneen joulukuusen tilalle, ja se nostettiin torin keskelle yksinkertaiseen havupuuhun. Kaikki auttoivat toisiaan niin hyvin kuin osasivat.

Kun jouluaattoilta vihdoin koitti, taivas oli kirkas ja tähdet tuikkivat. Koko kylä kokoontui torille juhlistamaan uutta, pienempää joulupuuta. Juuri kun kaikki lauloivat ”Jouluyö, juhlayö”, taivaalta kuului kellon kilahdus.

Kaikki katsoivat ylös ja näkivät siluetin – poro lensi taivaalla! Sen sarvet kimmelsivät kuin hopeaa, ja sen perässä lensi pieniä tähtipölyn kipinöitä. Kyläläiset hurrasivat, ja lapset kiljuivat riemusta.

Taikaporo laskeutui hiljaa torille. Se ei puhunut, mutta sen silmissä oli lämpöä, joka kertoi sen ymmärtävän kyläläisten hyväsydämisyyden. Poro kumarsi päätään ja sorkki maata, jolloin maasta kasvoi pieniä valkoisia kukkia, jotka hehkuivat pehmeää valoa.

Kyläläiset tiesivät, että he olivat tehneet oikein ja oppineet, mitä joulun taika todella tarkoitti: yhdessäoloa, anteliaisuutta ja pienten tekojen suurta voimaa.

Taikaporo katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, mutta kyläläiset kertoivat tarinaa sen vierailusta joka joulu. Ja joka vuosi he varmistivat, että kaikki kylän asukkaat kokivat joulun lämmön ja ilon.

Ja niin kylässä vietettiin joulua onnellisina vielä monien sukupolvien ajan.

Loppu

Vastaa